perjantai 24. toukokuuta 2013

Helsinki once again

Helsinkiin tultiin kaksin ja jäätiin yksin.
Villu siis lähti jo pääsykoeiltana (istuttiin 4 tuntia salissa kirjottamassa hikihatussa yleissivistäviä esseitä...) ja mie lähden itseasiassa tänä yönä ajamaan kotiin. Ja huomenna kahdeksaan töihin, jipii!
Vierailut tänne on aina mukavan virkistäviä, kun pääsee hetkeks omista ympyröistä pois.
Ja tää kaupunki alkaa tuntua koko ajan tutummalle ja tutummalle: alan jopa hahmottaa missä mikäkin kaupunginosa on!
On ollut  tosi muksua ja tässä on kuvia jutuista joita oon duunaillut:

"Mä dösäs mun uuden farkkurotsin kaa".
"Mä kokeilees mun uusii yyookorkkareit".
"Mä syömäs Villun kaa Vapianos pestopastaa".
"Mä, fashion stock sales ja Minna Parikan "alennuskengät"".
"Mä aamukaffel mun parhaan frendin kaa".

-Ellu (Stadist)
P.S. Sori Villu, et postailin tästä jo! Voit kyllä ihan vapaasti miusta nähden kirjoittaa samasta. Ja muista ne asusteet (=

perjantai 10. toukokuuta 2013

Les Onnelliset


Just väsyttävimmillä hetkillä pitää muistella niitä kevyitä ja onnellisia, junan ja brie-juuston tuoksuisia päiviä oudoissa kaupungeissa. Koneelta löytyi kansio nimeltä Les Onnelliset, joka on täynnä naamakuvia minusta ja Ellusta - ihan superonnellisina. Keräsin niitä tähän, että voidaan muistella vapautta ja stressittömyyttä, mitä edes myöhästelevät metrot tai suljettu Burger King eivät riistäneet.


Oi.

-Vilma

Ilo asuu itsessä

Villu on oikeassa. Ja liika on aina liikaa.
Nyt oon kuitenkin vihdoin alkanut aistia jonkunmoista valoa tunnelin päässä.
Ehkä sittenkin selviän kaikesta, johon oon lupautunut.

Tämä huomattavasti kasvanut positiivisuuden määrä verrattuna aikaisempiin pimeisiin ja pessimistisiin viikkoihin johtuu jostakin uudesta. Ja se uusi on asenne, nimittäin oon yrittänyt kääntää "enjaksapystykykene"- ajatukset "eimaailmakaaduvaikkaenjaksapystykykene"-lohdutukseksi. Ja se toimii.

Samoin se, että kesä tulee. Ja se, että huomaa kuinka kivoja juttuja,ihmisiä ja asioita ympärillä on. Sitä vaan ei aina tajua arvostaa, kun vituttaa /: Niinpä seuraa huomaamattomia, mutta iloisia hetkiä, jotka on tallentuneet miun temppuilevan puhelimen muistiin.



Seuraavaksi elämässä olisi vuorossa tutkintoa, pääsykokeita. näytelmää ja ylioppilaistumista.
Kyllä tämä tästä, jee!
-Ellu

P.S. Villu, vaikka kielsit, niin... you're a dancing queen, young and sweet only 19, lovee!
video

torstai 2. toukokuuta 2013

Liikaa

Ihan oikeasti liikaa ja ihan kaikkea. Joskus olisi ihanaa osata sanoa ei, varsinkin kun pakollisetkin puuhat, työt, viulututkinto ja pääsykokeet, vievät aikaa. Kyllä kyllä, hamstraan lisää keikkoja ja projekteja, ei, viulunsoitto ei just nyt voi olla koko elämä, ai onko meillä huomenna teoriakoe, kumpi koe, mitä on napolilaisessa kutosessa ja onko pakko olla lihavoileipäkakkua? Nojoo, toisaalta tähän on totuttu, mitä sitä tekisi ilman ainaista kiirettä ? Istuisin koneella ja söisin kokoajan.




Juhlittin Viivin synttäreitä rennolla tyttöjenpäivällä ja jättiannoksella salaattia. Oli meillä myös muffinseja, ettei liian kevyeksi päässyt menemään tuo pöydän ääressä istuminen. Kortissa viimeistä teinivuottaan viettävä pissis-Viivi liian lyhyissä vaatteissa ja Bratz-kropalla, minun huuleni (pelastakaa possessiivisuffiksi!!) kertaa kaksi ja Paulo Coelhon viisauksia, niillä pitäisi pärjätä matkalla aikuisuuden satamaan.



Oi kyllä, olemme ehtineet mm. muusikoiksi näytelmään Neitsytniemen Paroni. Miljöö on plussaa, tulee ihan hieno olo, kun kopistelee menemään oikean kartanon sisällä. Elina on myös ehtinyt värjätä hiuksiinsa raitoja, as u can see!


Raskas elämä vaatii raskaat huvit, tai ainakin parit cosmopolitanit silloin tällöin. Ellu täytti 19 ja juhlimme häntä ja juuri auennutta G-pistettä (Club G.) iloisina. Pilkkuun asti ei veivattu lanteita, mutta baarikiintiö tuli kevyesti täyteen taas vähäksi aikaa, siellä kun on aika, no, teiniä.



 Voi vappu, työläisten juhla. Aattona söimme nakkeja, perunasalaattia ja äidin tekemiä munkkeja, sekä paransimme maailmaa juttelemalla Q:n nurkkapöydässä (Imatralla on kirjainnimivillitys). Keskiviikkona taas puoliltapäivin reippailimme kuuntelemaan paikallisia kuoroja, Ellun sijasta mukana pyöri vappukoira Tenho, jota vähän ahdisti kaiteella istuminen.



Aamulla palasin takaisin ruotuun ja kiroilin urheilutalon kahvion valikoimia. Karkkia ja pullaa vaikka kui paljon, mutta ei banaania nälkäiselle. Pillimehu 'aamupalaksi' ja menoks, oli vähän vaillinainen meininki, mutta yritin ainakin.

-Vilma, ..........................