Kylymä !

Minua ärsyttää juurikasvuni ja se, etten osaa soittaa pariääniä. Se, ettei kukaan enää tee aronianmarjahilloo. Se, että meidän koira on ylisuloinen. Että hyödyllisten harrastuksien sijasta istun illat pitkät teatterilla. Että en keksi uudenlaista aamupalaa. Ja se, että elämän saa näyttämään petollisen idylliseltä kuvanmuokkausohjelman avulla.

Miuta ärsyttää ihan oikeasti sisustusliikkeiden pehmeäksi naamioidut mainossängyt. Tuuri ja Kiinteistökuningatar Kaisa. Byrokratia ja muut hienot sanat. Derivaatat, funktiot, akselit ja sensemmoiset. Nälkä ja ylisyöminen. Vappu Pimiä, Martina Aitolehti ja Vesa Keskinen. Herääminen on myös ärsyttävää, samoin se, jos joku soitettuaan ei vastaa heti puhelimeen, vaikka aikaa olisi kulunut vain sekunteja. Ja se, jos joku kirjoittaa väärin sanat sekunti ja sydämeen. Vaatekaapin täysyys ja samanaikainen tyhjyys. Olevinaan vapaapäivät, joiden lopussa huomaa että kaikki on tekemättä. Ja ärsyttää sekin et ärsyttää. Ärsyn ärsyn.

Kuvassa päivän ruoka ja oikeinkäytetyt ketsuppijutut. Niin ja Villu, seka iiiiiso kasa pippuria! Syksy on taas ja kylmä, mikä on vaihteeksi kivaa. Perjantaina sanotaan hyvästit kirjoituksille vähäks aikaa, eli luvataan olla mainitsematta niitä ennen ens kevättä. Niin ja ostin uuden huivin,taaaaas (=

Ellu

Luonnon helmassa

On tässä pikkukaupunkiasumisessa puolensakin, kuten vaikka takapihalta lähtevä pelto minulla ja vieressä pikkuista metsää Ellulla. Varsinkin kokeiden aikaan mieli tarvitsee kehon ohella tuuletusta ja männäviikolla tulikin reippailtua tavallista enemmän poluilla kuin asfalttiteillä. Muutenkin oon fiilistellyt syksyä äidin oikeassa villapaidassa (kutittaa vähän), kuunnellut Jippua (musiikillinen häpeäpilkkuni kuulemma) ja syönyt uunissa sokerin, siirapin, voin ja kaurahiutaleiden kanssa paahdettuja omenoita.

 Siinä olkaa hyvät, maailman söpöin kuonoton koirani (jolla on purkkaa palleissa), joka suree sitä, että niin monta omenaa lojuu maassa ilman syöjiä missään.

Käytiin Ellun kanssa vähän tuulettumassa vetten äärellä sunnuntaina ennen suurta englanninkielistä koitosta. Vähän jännitti ja nyt jännittää tulokset (en oo uskaltanu ees käydä kysymässä alustavia), salissa vietin vähän yli neljä tuntia, söin banaanin, kaksi satsumaa ja jugurttikarkkeja, pelasin lottoa, pudotin kynän (jotta sain valvojan nostamaan sen takaisin miulle, hassuja sääntöjä täynnä koko kokeet) ja mustasin palloja tunteella ja tarkkuudella. Siinä se, yhtä helppoa kuin viulunsoitto, jota tätini kuvasi pienenä sanoin: 'kunhan siinä vaan keppiä heiluttelee', nyt hän on viulunsoitonopettaja.

Ja taas tänään mätin vuokaan omenat ja tykötarpeet ja tyrkkäsin uuniin, nyt se höyryää tuossa pöydällä.

Nyt vähän rentoilua, matematiikan yo:hon vielä yli viikko, joten no panic !
-Vilmaaaaa

p.s. ainiin, lupasin mainita Simonin tässä tekstissä, joten jotta säästyn parisuhderiidalta, niin tässä, ole hyvä ! (se oli vitsi, ei myö riidellä)

Etäopiskelua ja "opiskelua"

Keskiviikkona on aina suuri houkutus etäopiskeluun kahvilan puolelta ja emme tänäkään kauniin syksyisenä päivänä pystyneet vastustamaan kuuman teen kutsuvaa kiusausta. Alhaalla näette anteeksipyytelevät ilmeemme, jotka loppujen lopuksi on suunnattu ihan meidän omalle koulumenestykselle.

Kuten toisesta kuvasta huomata saattaa, vaihdettiin teepaikkaa tän kylän ainoaan kahvilaan, joka on todellakin VAIN kahvila (eikä esimerkiksi supermarket, kukkakauppa, ravintola, huoltoasema tai pikarauokala) ja jonka hinnoittelu sopii miun rahapussille. En oo myöskään ikinä oikeestaan syttynyt tälle "pakkokerätäjotainastiastookoskamistäsitmukasyönkunoonaikuinen"-hapatukselle, mut nuo keltaset KoKon mukit olis kyllä ihan sikakivat miun tulevaan pieneen ja ankeaan opiskelijakämppään.

Lyhyiden (siis olemattomien) koulupäivien vuoksi saan yleensä maittavaa ja terveellistä kotiruokaa, mutta joskus käy niinkin, että joudun ravitsee itseni NUUDELEILLA. Voi niitä aikoja kun ei muuta syötykään. Tää nostalgian tuulahdus piti ikuistaa puhelimellani, joka on vieläkin tallessa!

Perjantaina pyörä ei taaskaan ollut kaverini ja jätti ketjunsa jo parin polkaisun jälkeen. Niinpä kaupungin SUPERKALLIIDEN julkisten vuoksi reippailin (inhoon tuota sanaaaaaa :s) pitkän matkan kotiin. Ja täytyy sanoo, et vaikka täällä aika moni asia mättää, niin aina välillä tajuaa et on täällä ihan nättiäkin. Sen vaan välillä unohtaa kun joka päivä tällasten näkymien ohi kulkee :(

Samana päivänä käytiin kannustaa meidän improryhmä kakkoseksi Improliigan tokassa ottelussa. Hyväminähyvämehyvämeidänjoukkue!! Kisa jälkeen oli viel keikka teekkareiden pippaloissa ja juttujen älykkyystaso oli siellä suht sitä luokkaa mitä ajateltiinkin, mut hauskaa oli :D

Ja kuulkaa, meidän Villusta on nyt tullut ärsyttävä merkkihamsteri. Eka kettureppu, sit niin kestävät converset (joiden läpi meni naula eilen hihihihi). Seuraavaksi varmaan se nähdään Pariisissa japanilaisturistien kanssa jonottamassa Vuittonin liikkeeseen kuola poskella. Ja tällanen meininki siellä oikeesti on......

Tää oli taas hyvä tekosyy opiskelulle, harmi et kello on vasta 12.30, mitähän tekemistä keksis seuraavaksi...
Ellu

Lempikahvila

Voi mikä riemu siitä syntyikään kun tajusin, että lumiallanihan voi ottaa jopa siedettäviä (jos vain muokkaan taatulla epäammattimaisella otteella: picasan valmisasetuksilla) kuvia. Riemua näissä kuvissa lisää myös se, että oli perjantai, se, että olimme lempikahvilassamme kalakaupan vieressä sijaitsevassa Kukka Aarteet-nimisessä kuppilassa (se on siis myös kukkakauppa, ah) se, että pöydällä oli kaksi suurta kuppia Keisarin Morsianta ja tietenkin se, että molemmilla oli korot kantapäiden alla.

 Koska minulla ei ole omia hassuja juttuja, päätän kertoa ystäväni kommelluksista (anteeksi ellu). Eräs ystäväni nimittäin lähti viettämään rentouttavaa viikonloppua pääkaupunkiseudulle uuden Samsungin älypuhelimensa kanssa. Noh, lauantaiaamuna meikä vastaanottikin sitten jo puhelun tuntemattomalta mieheltä, joka kyseli, onko mahdollista, että jonkun tuttuni puhelin on jäänyt linja-autoon. Herra oli löytänyt numeroni nimellä Villu ja siihen sitten sanoin, että sen täytyy olla Ellu, joka on rikkauspäissään jättänyt (oikeasti se tippui trenssin taskusta) puhelimensa paikallisbussiin. Supervillu siinä sitten jakeli vähän yhteystietoja sun muita ja Ellu sai onnellisesti luurinsa takaisin. Happy End #1 !

 Tänään sitten, klo 08:05 alkoi koulun aulassa kuumottaa, kun englannin kuunteluun oli 10 minuuttia ja Ellu jossain ihan muualla. Juttuhan on nimittäin niin, etteivät Ellu ja pyörä ole ihan niitä yhtä hyviä ystävyyksiä kuin me, vaan pyörä oli tehnyt keljun tempun ja jättänyt Elluparan pulaan tiputtamalla ketjunsa. Juuri ennen englannin kuuntelua. Shit. MUTTA, kiitos ei supervillun vaan suurehkon englannin kirjoittajajoukon oli meillä sinä päivänä kaksi kuuntelua, ja onnekas ellumme pääsi kuin pääsikin pähkäilemään siihen seuraavaan oliko alligaattori (vai krokotiili en muista) koriste vai hyötyesine. Happy End #2 !

 Siihen loppuivat Elinan kommellukset ja tästä päivästä alkoi rankka rupeama, rohkeutta repivä reissu ja kaikkea muuta, nimittäin yo-kirjoitukset. Olen jo suunnitellut mitä kaikkea otan evääksi, ja se on valmistautumista se.

Tässä kuvassa esittelen ylpeästi kettuvauvani, joka on kiertänyt Euroopan mantuja mukanani. Iloani tästä täydellisestä repusta pilaa se, että toisin kuin oletin, myös täällä käpykylässä kettukuume on korkea, olen bongannut jo kolme, yhden samanvärisen : < kuitenkin lohduttaudun sillä, että myös ainakin noiden kolmen mielestä tämä on superupee ! Viisautta matkaani tuo Einstein-pinssi, R-kiskalta.

-Vilma ja äitin tekemä ruisleipä, jess !

Otsikko

Tän syksyn sävel on kiireinen, sillä oon taas lupautunut vaikka mihin hommaan mukaan. Eikä oloa helpota yhtään se että kuetn varmasti Villunkin, miunkin pitäis tällä hetkellä olla lukemassa laskutaitoo ja maailman yleiskieltä (mieluiten samaanaikaan, että ehtisin).

Oon jotenkin muuttunut ihmisenä täs viimeaikoina. Muun muassa _odotan_ syksyä,pimeää,loskaa ja ruskaa. Oon myös tehnyt läksyjä ehkä ensimmäistä kertaa koko lukiourallani, ostin "nahka"takin ja oon siirtynyt älypuhelin aikaan :s. Mutta en oo ihan kokonaan kadonnut, on silti ikävä kesää, kauhea matkakuume ja boikotoin edelleen minikääretorttuja.

Perjantaina oli perinteiset rapuhjuhlat, vaikka yksi crab pahoinpitelikin miun peukalon :( Toisessa otoksessa olen minä ja uusi rakas mauton takkini, jonka lunastin kirppikseltä kolmella eurolla + meidan kirjahylly!

Kesä vierähtikin iliman tekstin tekstiä ja kuviakin tuli otettua aika niukasti. Tässä ois kumminkin pikakelaus Suomen kesästä nimenomaan:

Oispa jo ens kesä ja ehkä vuorona Itä-Eurooppa... Mut sitä enne haluisin vaikka syödä jouluruokia ja valmistua!
-ellu