perjantai 28. joulukuuta 2012

Ei minul oikeesti ole viiksiä...

...vaikka kahden viime tekstin perusteella niin vois luullakin. Sen takia yritin valita tähän monta mahdollisimman viiksetöntä kuvaa.

Joulustani haluisin ekana jakaa teille rivoimman ja julmimman kuvan mitä olen vähään aikaan ottanut:

Meillä on siis kahtena viime jouluna syöty amerikkalaisisttain kalkkunaa ja ai että on sikahyvää (höhö). Syömisen lisäksi sain melko monta lahjaa, esim. Finlaysonin petivaatteet, KMS:n kuivashampoon ja Freemanin kasvonaamiotuubin, hiuskihartimen, Kallion lukion poikakalenterin, kauratyynyn, fygeee, SMG:n levyn (kiitti villu!), MadManners-kirjan...... Tänään yritettiin käydä Villun kanssa kyselemässä mahdollisuuksia tuhlata tota lahjarahaa eräästä paikasta, joka valitettavasti oli joululomalla vielä tän vuoden, niin siitä myöhempänä lisää (; Ainiin ja kuusen väriteema oli tänävuonna hillitty lasi-hopea-valkoinen.



Kotijoulun lisäksi käytiin joulupäivää viettämässä mummin uudella mökillä ja oon siitä niin iloinen etten keksi edes vertauskuvaa! Siskon kanssa esitettiin duona joululauluja, syötiin taas ja käytiin lenkillä maalaismaisemissa. Illalla oli pakko katsoa Ted-leffa (se humping teddybear, tiedättekö) ja viimevuotiseen Hangover II verrattuna se oli ehkä hitusen suloisempi. Silti, en oo pitkään aikaan katsonut AINUTTAKAAN hyvää elokuvaa :(



 Tapanina ei tanssittu vaan istuskeltiin kuppilassa, laulettin karaokea ja näytin tuolta.



Uuttavuotta odotellessa, onneksi maailma ei loppunut, sillä:

A-q3w8jciaadfii_large
-ellu, koukussa How I Met You Motheriin TAAS.

lauantai 22. joulukuuta 2012

Joulu tulee, ota koppi

Vihdoin, vihdoin, vihdoin. Tänään puoli neljä alkoi joululoma, fiilis vielä alhaalla, ainakin osittain voi kai syyttää mennyttä neljän koulupäivän ja kuuden työpäivän yhdistelmää. Lahjat on suurimmaksi osaksi hankittu ja paketoitu (voimapaperiin), vain yksi myöhänen on vielä noutamatta. Männäviikolla (viikolla ennen käynnissäolevaa) oli peräkkäin kaksi mukavaa tapahtumaa: vihdoin loppuneen näytelmän lopetusjuhlat ja heti seuraavana aamupäivänä piirakkatalkoot.

Ja nyt, en pahoittele kännykkäkuvien laatua, koska niitä ei ole. Kannattaa pysyä pari vuotta samassa parisuhteessa, sitä saattaa vaikka saada palkaksi järkkärin, ei paha diili.

 Kuvassa Ramin (Elmo), korttipakka jolla pelasimme lavalla Romanian handyä sekä Ramona (Elina) ja hänen viimeisen esityksen kunniaksi meikatut viiksensä. Ramonan iho on epätasainen, koska siinä on liian tummaa meikkivoidetta, koska Ramona on romanialainen ja Elina suomalainen.
'Ole murhanhimoinen!'



                                                                 'Olkaa Vilma ja Simon!'
Blogisiskot onnellisina, kun jatkuva lavallaistuminen on vihdoin takana ja lasi kermalikööriä edessä. Taitaa muuten olla ensimmäinen kuva, jossa meikällä näkyy hampaat ja jonka kaiken lisäksi julkaisen itse täysin vapaaehtoisesti, alan kai kasvaa isoksi !

Tälle ilmeelle on kaksi mahollista selitystä : joko a) joku on potkaissut palleille tai b) olen laittanut mukin/lasin/lautasen tietokoneen päälle. Kuvasta ei käy ilmi se, että vaihtoehto b ei ole mahdollinen.
                                      'Come with us', they said. 'It's gonna be fun', they said.

Tässä kuvassa olemme päässeet juhlinnassamme vaiheeseen, jossa emme enää halunneet kuunnella karaokerenkutuksia. Siispä siirryimme lavasteissa sijaitsevaan homeiseen autoon ja jatkoimme drinkkeilyämme siellä mukavasti jutustellen, kunnes päätimme lähteä parempiin paikkoihin, omiin sänkyihin tai kuka kenenkin ja miten vaan.
Lopuksi ihastuttavat pikkuriiviöt esittävät erinäisiä hahmoja, joita en enää edes muista, tulkitkoon itse ken taitaa.





 Ja seuraavana aamuna (yhdeltä) kävimme piiraan paistohon, pyörittelimme, kaulimme, rypytimme, paistoimme ja voitelimme. Tästä on tullut suvussa jo tapa, että kokoonnumme meille kotiin paistamaan jouluksi piirakoita leivinuunin hurjassa pesässä. Kaikki jotka yhtään lähisukuani tuntevat tietävät, että piirakkatalkoiden sutkautukset liittyivät hyvinkin läheisesti piirakoihin, sen kaikissa merkityksissä.


Miehet tekivät sen mitä parhaiten taisivat: lämmittivät ja voitelivat erikokoisia ja -näköisiä piirakoita.
Maistuvaa oli, taisin syödä viisi tuoreeltaan, nyt ne odottavat pakkasessa uudelleenlämmittelemistään. Muitakin jouluruokia olen päässyt maistelemaan, lanttulaatikkoa on mennyt jo yksi laatikko ja glögiä vähän myös, dinosauruspipareita unohtamatta. Aattona korkkaan kinkun ensimmäistä kertaa neljään vuoteen, juhlallinen ja hieman erilainen joulu tulossa tänä vuonna.


Palailemme siis joulun jälkeen lahjojen ja kuvien kanssa, ellei Ellu sitä ennen jaa kuvasaldoaan maailmanloppubileistä joissa hän oli bailaamassa perjantaina.
Nyt vietetään joulua, hop hop !

-Vilma, en keksi

torstai 29. marraskuuta 2012

Minä, sinä ja Lenin (mainosvaroitus!)

Ei ole todellakaan mitään uutta höpistävää. On vaan päivä toisensa jälkeen jonka takia olenkin usein päivän nimestä sekaisin.
Seuraavaksi näemme, mitenn satuhahmot viettävät yhdessä iltaa. Tai no, voiko Jeesus-dudea laskea sellaiseksi...


Ajankohtaista:

Äiti osti miulle joulukalenterin. Olin ajatellut supermariota, mutta sain fazerin... Ehkä kestän tämän.
Romanian kieli kuulostaa venäjän ja italian sekoitukselta. Italia oli yllätys.
Luin vihdoin Puhdistuksen. Haluaisin jo lukea Suljetun maan.
En IKINÄ kuori perunoita.
Ja huomenna mennään Villun kanssa romanttisille treffeille, ette ikinä arvaa ketkä kimaltavat ja kalpeet tyypit siel seikkailee...



Lopuksi vielä pari juttuu. Tilatkaa meidän ylläolevaa ImatraSyndrooma-improryhmää keikoille, kaikenlaisiin tilaisuuksiin voidaan kyetä (paitsi hautajaisiin). Kuvan puvut eivät kuulu hintaan. Sosiaalisesta mediasta löydymme 0 -napin takaa. Ja saa tännekin kommentoida jos mieltä painaa joku, vaikka talouskriisi tai minun rumat viikset, vastaamme mielellään kaikkeen palautteeseen!



-Ellu
P.S. Otsikko viittaa historian yo-kokeisiin, joiden tehtäviä meitä kiellettiin kirveen uhalla otsikoimasta. Eihän noin tarinallista ja tunteikasta otsikkoa voi hukkaankaan heittää!

...Hukkaan...Jännä juttu.
P.P.S En osaa päättää, kumpi kuvakoko on parempi?? (vai ei ikinä enää ollenkaan kuvia?)

perjantai 23. marraskuuta 2012

Pettämisestä

Olen aina ihmetellyt miten ihmiset pystyvät siiheen. Hetken hurmio ei mielestäni riitä syyksi. Keskiviikkona kuitenkin tein sen, kuljin vieraasta, isosta ovesta ilman suurempaa miettimistä ja pohtimista, ihan ex-tempore, olihan viime kerrasta kulunutkin jo yli neljä kuukautta. Jätin takkini henkariin (hengariin?), asetuin mukavasti ja annoin täysin tuntemattoman ihmisen tehdä sen. Kyseisen aktin aikana ei juuri puhuttu, kaikki hoitui siististi parilla lauseella, meno oli sujuvaa vaikka tuttuuden ja turvallisuuden tunne puuttuivatkin, siinä oli sitä kuuluisaa jännitystä. Vaan voi sitä huonoa omaatuntoa joka koputteli välillä olkapäitä, pettäjä.

Homma hoidettiin loppuun, kiitin, maksoin ja jätin yhden päivän juttuni kylmästi taakseni. Peilistä katsoi piristynyt naama, hyvin se meni. Ja sain pitkästä aikaa... otsatukan !


Kaivelin myös vähän puhelimen (kyllä, anteeksi, kamera ei pelitä, väittää ettei pattereissa ole virtaa, vaikka otin ne pakeista) muistia, ja sieltä löytyi kaksi kuvaa Helsingin reissulta/reissuilta, en enää muista ! Ja tietysti aamukaakao-kuva, kermavaahdolla, sillalla.




Ja lopuksi pari kulutettua kappaletta, uusia löytöjä (Anna Puun löydän aina toisinaan uudestaan):






-Vilma (anteeksi vielä vakiokampaajalle!)

maanantai 12. marraskuuta 2012

Kollaasihirviö

Viimeaikaisia juttuja:
Tiedän, että tarkoitukseni oli tehdä taannoisista IRTI-teatterimme 20-vuotis pippaloista teatterilaisten tyylipostaus, mutta näiden kollaasien jälkeen keskittyminen herpaantuu liiaksi. Oikein tyylikkäitä kumminkin oltiin jokaiikka, mutta uskallan veikata, että ensi perjantain pukeutumiset on paljon mielenkiintoisempia. Luvassa on siis "Neljännesvuosisadan synttärit" teemalla mielikuvitus. Sen verran vinkkaan, että miun ja Villun look tulee olemaan astetta miehekkäämpi ja kantamani ukulelen avulla saatamme säestää muutaman elokuvamme biisin... (=

Jaa mitäs muuta. Punnittu ja Säästetty on urakalla, näytelmää pistetty kasaan, on voitettu improkisat, käyty Helsingissä pariinkin otteeseen, Tallinnailtu, syöty hyvää ruokaa ja tehty keikkoja ja saatu niitä lissää. Muse on vienyt miun sydämeni ja ois pitänyt opetella soittamaan 100-vuotiasta mandoliinia (vanhuus on kuitenkin iskenyt siihen liian rankalla kädellä :<). Lisäksi ollaan haaveiltu seuraavasta reissusta Eurooppaan:
















Mut näihin kuviin ja tunnelmiin, lähden viemään pikkuveljeä paskalle (siis sitä joka järsii luita, jonka suu haisee biojätteelle ja joka on maailman rakkain !!)

P.S. RUOKAVINKKINURKKAUS, mitä hittoo


Appelsiiniunelmatorttuu (täytteeseen lisäsin vastapuristetun appelsiinin mehun, toimii!)
JA molemmat palat on minun, jeah.









Nykytaiteen teos Ilmastonmuutos/Hattivattien rituaalitanssi (sushit sisältää tuoretta tonnikalaa, jättikatkarapui, purjoo, kuhan mätii ja kurkkuu).





perjantai 2. marraskuuta 2012

P.s.


Haluan vielä kertoa miten iloinen olen siitä, että meille tuli oma Punnitse&Säästä! Ostin tänään kahvin kaveriksi tummasuklaalla kuorrutettuja pakastekuivattuja vadelmia ja jugurtti-(vai valkosuklaa?)hunajatoffeita, suosittelen !

-Vilma

tiistai 30. lokakuuta 2012

Voi voi, Amiskatu

Kotikaupungissamme on eräs häpeäpilkku: Amiskatu. Amiskatu se on siksi, että sen varrella majailee kaupungin ammattiinopiskelevat veijarit. Otsikon etuliite 'voi voi' taas tulee sen ulkonäöstä, johon en osaa oikein suhtautua. Toisaalta se saa minut tuntemaan itseni jokseenkin hyväksi ihmiseksi ja ympäristövalistuneeksi nuoreksi, ja toisaalta taas laittaa ihmettelemään sitä, miten joku ihan oikeasti on niin laiska ettei saa kolmioleivän pakkausta heitettyä roskakoriin.

//(Lisään tämän nyt kun vihdoin julkaisen, oli sitten julkaisukunnossa tai ei):Kuulin onneksi männäviikolla, että ala-asteen tytsyt olivat käyneet siistimässä aluetta huudellen samalla ojennuksia amiksille ("ikinä koskaan ei saa heittää roskia" ja muita), ohi kulkenut Ellukin oli kuulemma saanut osansa ryöpytyksestä, syytön raukka.//






((Otin paljon enemmän havainnollistavia kuvia, mut ne oli kaikki vielä enemmän tärähtäneitä, hitsit.))
Kun olin aikani taiteillut kännykkäkamerani kanssa hämmästellen sitä saastaisuutta, keräsin kamppeeni sekä uskonrippeeni ja suuntasin kulkuni keskustan varakotiin tekemään supersalaattia fetasta, siemenistä, valkosipulista ja punasipulista. Hyvä ruoka, parempi mieli, namnam, oli superhyvää.

(Roudasin kaupasta myös ensimmäisen paketin TALOUSPAPERIA 'poikamiesboxiin', heti tuli esim. sipulinkuorinnasta kivempaa, jee ! 

Joo, lupaan ens kerralla olla laadukkaampi, mutmut, joo.
-Laiska Vilma