ja sitten...

TORSTAI 18.11.2010 meni suunnilleen näin:

Ranskantunti klo. 8-9:15, bongaa kuvasta tuttu lause. Yleisesti ottaen kyseisen kielen tunnit menevät siihen, että vajaa ystäväni keikkuu tuolilla hokien: "Dans ma poche" (*taskussani) .

Maantietoa, en vain muista monelta. Ennen tuntia on aikaa keikkua pöydillä ja poseerata kameralle, jolla sanni ystävällisesti kuvaa. Voin myös kertoa, että tunnin välissä kävimme syömässä, se on kivaa.

Filosofia, päivän viimeinen tunti (niitä oli yhteensä neljä, se josta ei ole mitään kuvaaa, on +-x: matikka (se kala)). Kuvassa vajaan lisäksi myös sanni (jonka yleisin kysymys on "ai mitä?")

Kävimme myös oopperassa, aika luksusta. Pikkuveli esiintyi siinä (ja veikan lavakarismä oli aika huikea : ))) Nimi oli Auringonkukat ja kertomus Vincent van Gohista (korvanleikkaajan sukunimi muuten äännetään 'van hoh', aina oppii uutta) That was great.

Kulttuurikeskuksen öö ulkoterassi oli lumekas ja muotisisko innostui kuvailemaan pakkasessa jopa vähän päivän vaatetusta. (Elina: jos oikein muistan niin onlyn housut, muka-uggit (kertokoon itse mistä) paita ja villatakki h&m. Vilma: housut viivin äitin vanhat, mekko viivin vanha, farkkutakki äitin vanha, huivi kirppari, kengät on omat, en vaan muista mistä)

Kakkukulma ja tyttöjen jutusteluhetki, näitä tarvittaisiin maailmassa enemmän niin kaikilla olisi mukavampaa.

Edellinen kuvapläjäys on kotoisin teatterilta, glögiä ja näytökseen valmistautumista (ja sen aikana kuvailua) . On tuokin hullu paikka.

Päivän (illan) loppukevennys: Jekku 13 vee ja amisviikset.

terveisin Villu. muuten, otsikon lause jatkuu näin: ...fiilis on mieletön. Hyvää illanjatkoa.

Ongelma

Minulla on monta ongelmaa. Yksi ja iso niistä koskee minun todella mahtavaa muistiani. En voi ymmärtää miksei se toimi. Oon _ihan_ normaali nuori ja muutenkin ikäisekseni varsin viisas ja siunattu monilla erikoistaidoilla... Mutta siinä kohtaa joku on mennyt pahasti pieleen. Okei, se toimii hyvinhienosti pikkuasioissa. Esimerkiksi muistan hyvin puhelinnumeroita,synttäreitä ja vaikka suomenkielen sijamuodot. Mut jos yritän muistella pesinkö äsken hampaat, söinkö ruokaa tai mihin pistin kännykän (yleensä puhun siihen kun etsin sitä, merkillistä) niin eieieiei tyhjää täynnä. Unohdin jo kerran tän blogin tunnukset. Kysyin ne Villulta ja se ystävällisesti kertoi ne minulle. Äsken unohdin ne taas. Onneksi viisaana olen tallentanut ne puhelimeeni ja katsoin ne sieltä. Nyt olen taas vähän aikaa iloinen, ennen kuin luultavasti kohta unohdan esimerkiksi painaa julkaiseteksti-nappulaa,kuten on käynyt jo monesti.

Värjäsin pääkarvani vähän aikaa sitten, lähinnä tulevan roolin ja juurikasvun takia. Se kasvusto kyllä häipyi, mutta tilalle tuli sellanen keväinen vihreäharmaa. Ja mikä parhainta, seuraava päivä oli tärkeä, sillä koitti koulukuvaus (=istut siihen, polvet tohon, pään heität tonne, söpöpöpönassumassu naura vähäsen, SEURAAVA) Nyt olen salaisilla keitoksilla ja mömmöillä saanut taiottua tilalle paskanruskean !!

217 päivää kesäkuuhun, jos oikein laskin.

Täst ei nyt tuu ei last ei paskaaaaaaaaa. (Vilma opettaa miulle uusia sananlaskuja, tosin kaikkiin jo oppimiini liittyy seruskeajuttu... hyh)

Kuvia syyskuiselta teatterilaivalta toivoo ellu.

P.S. Vähän aikaa sitten lehdessä ollut 70 possun tarina oli surullinen. Ne oli kuolleet eläinkuljetusauton kyydissä, kun se oli kolaroinut. Kuolinsyy: puristuminen.

Ciao, Italia !

Siljalla on Italia-kausi, joten päätettiin sitten yhteistuumin kiivetä katolle syömään pitsaa ja kuuntelemaan balladeja - italiaksi.

Punaviini luo tunnelmaa, mutta toisinaan itsekeitetty (kiitos mummi ja pappa) mustaherukkamehu lasipullosta toimii ainakin yhtä hyvin, makukin miellyttää enemmän. Olkaa kilttejä ja kiinnittäkää huomio mielummin Ilkan pepsodent-hymyyn, kun miun mahtaviin silmäpusseihin.

Kasvispitsa maistui pojillekin, vaikkakin sotkuista syömistä se oli. (Täytteenä siis tomaattipyrettä, kesäkurpitsaa, paprikaa, fetaa )

Tässä välissä kiitän hyvää porukkaa, oli kivaa ja otetaan uusiks. Itselaukaisija on se juttu.

Pari takapuolta ja eskimonenät, hyvä ruoka, vähän seikkailua ja ystävät, have a nice day.

Blogi on taas elänyt hetken hiljaisuudessa, mutta äänenavaus on taas suoritettu ja seuraavaksi armas blogisiskoni kertoo kuinka teatterilaiset juhlivat kerran vuodessa laivalla.

Terveiset siis minulta, Vilmalta, jonka erittäin tyylikkääseen pukeutumiseen kuuluu tällähetkellä villasukat ja veljen violetti huppari.

köyhät pulsublogisiskot kiittävät.

Maailmaromahti!

Olipa kerran... Ähh haen ruokaaaaaaaa---
Noniiiin. Olipa kerran ystävykset punaseinäisessä huoneessa omenakakun ja kynttilöiden ympärillä. Tunnelma oli iloinen ja kahvi virkisti näitä, kunnes... "ananas kasvaa MAASSA!?" Hämmennys ja säikähdys ja romahdus ja monta mitämitämitää. Ja todistaakseni tän ittelleni googlasin kyseisen ihmeen äsken kun kotiuduin ja kappas. Mut päivän kysymys kuuluu MIKSI meille nuorille ei opeteta jo elämän alussa näitä kaikista tärkeimpiÄ opetuksiA jottei ne tulis suurena järkytyksenä myöhemmin (sama on vesimelonin kasvutarina, mitä v*ttua)

Vähän aikaa taaksepäin täällä oli Taideyö. Täällä?! Niinpä päviän teemaa kunnioittaen käytiin mm. taidegalleriassa, ravintolassa ja katutansseissa.

Nyt en jaksa enää tuota aihetta, seuraava---
Syksy tuli ja en tykkää. Kaikki kuolee ja tulee pimeä ja kylmä ja märkää. Siirrytään sisätiloihin ja tää kylä hiljentyy ja teeveestä alkaa jotain niin kamalaa kun tanssitähtienkanssa. Sit rakas polkupyöräni vaihtuu linja-autoon ja kengänpohjaan tarttuu koirankakkaa. Jaa miksi? Kun sitä hiton kakkaa ei NÄÄ niiden LEHTIEN alta ja mikä ne lehdet on tappanut? Syksy. Kohta kun herää on pimeää. Luulee et on yö ja käy takasin nukkumaan. Syksyllä tulee kutsu hammaslääkäriin. Eikä näy enää _kivoja_ sieniä vaan kärrrrrpässieniä. Sen nimikin on epäjärkevä. Sit ne s*tanan linnut, ne lähtee pois tai nukkuu. Syksyllä menee liikaa sähköä ja kynttilöitä ja puhelinlaskua, kun muuten niitä ystäviä ei nää tai jaksa lähteä tapaamaan tonne kylmään. Pienenä piirsin vuodenajat ihmisiksi. Talvi oli sininen partainekarvainen mies. Kevät sellanen vihreä tyttö ja kesätyypillä oli päällään vaan kukkia ja aurinkoa. Mut syysmummo oli ruskea, nenässä oli syylä ja sen hampaat oli likaiset ja rumassa virneessä. Se oli pelottava.

Ensi kesää odotellessa:


elina

tahdotko ananasta?

Vilmakin on hengissä, asustaa arkiviikot Savonlinnassa ja on käynyt jo kaksi päivää taidelukiota. Osalla on jo koulu alkanut ja osalla kohta alkaa, masennutan teitä muistuttamalla, että kesällä oli kivaa, ja pitkään suunniteltu mökkireissu oli alansa -ööö- kermaa ?

Älkää huomioiko kuvasta muuta, kuin jonkun bodattu käsivarsi. Jotenkin tuntuu, että blogipartneri tappaa miut, mutta itsepähän tämän kuvan antoi.

Jännittäviä korttipelejä ja tunteiden purkamista mökkipäiväkirjaan, josta löytyy muistini mukaan mm. 'MINUA KUSETAA MENEN VESSAAN', 'ETTE S****** KOSKE MIUN SIPSEIHIN', 'Vois ruveta buddhistiks, onks ne selibaatis?' , arvatkaa minkä ite kirjotin n. 10min heräämisen jälkeen filosofoidessani riippumatossa ?

Elina lähdössä vessaan (päässä 'paskahattu') ja silmillä iken lasit. Peace, love and joo.

Sauna ja järvi, tekee ihan hyvää välillä.

Yö nuotiolla 50 tuikun kanssa, makkaraa ja soijaleikkeleitä ja tulitaikoja.

Tästä tulee vaan mieleen laulu: Joka ilta, kun Simppa sammuu, ja

saapuu oikea yö - siis Simpan veli. On muuten mielenkiintosta havahtuu siihen kun eräs nimeltämainitsematon sivelee unissaan itseään, hmm...

Aamu, hampaiden pesua ja iskelmää. Plus kameran toisella puolen Elina on luultavasti joutunut keskelle sotaisaa tikkakisaa.

'Miehet' töissä ennen kotiinlähtöä, siinä se vierähti kolme päivää että hurlum vaan, mökkinaapurit ajettiin varmasti hermoromahduksen partaalle (anteeksi) mutta hauskaa oli, ens kesänä uusiks ?
Ei miulla muuta, kun :

moi hetkeks

- Vilma, se joka vähän totuttelee vielä

kÖPIS 1/3

Matamata tämä on??? Ihan epätodellista, mut se on nyt siinä, vaikkakin kolme kktta myöhässä, toukokuinen köpis. Ja Vilma-toverini, kehottaisin tarkistamaan päivämäärätietosi, ne ei nyt vaan täsmää...

Se on se, vohvelijasulanutsuklaa. Siltä maistuu Tanska.


♥ ovenkahva asemalla

Se pieni merenneito oli just lomalla Pekingissä, mut mitäs pienistä, aito turisti selviytyy silti.

T I V O L I

Mooi Tuomas.

Normaalit ranskalaiset, tack... mitähhh?




Muuten, ikinä ei oo ollut noin hauskaa !

Minä ja Vilma VASEN, Emmy OIKEA.

Isoisän nakit, nam.

No hyi, ei nyt tollasia.

Vika yö, ilta-aurinko, ja ikkunalauta.

Retken viimonen yö sattumoisin laivalla...

...ja seuraava aamu, bussimatka.

Ah, hurraa sen olen nyt tehnyt ja nyt minua ei enää ahdistella ja niinedelleen. Huomasin muuten et suurimmat osat kuvista liittyvät ruokaan, röh.
Ja nyt jatkan kesäilyä, se on Elina täältä kolmenkympin helteestä, uinnin jäliltä märät alusvaatteet päällä, naamassa kesäteatterin maskia, jäätelökuppi edessä ja vasemmassa jalassani on neljäkymmentäviisi _itikan_ (ei hyttysen) puremaa.