Jotain puoliaivotonta

Sain siis tehtäväksein suuri paineisen ensimmäinen-merkintä-uuteen-blogiin. Ja käskynä oli joku-kuva-ja-jotain-puoliaivotonta. Varo mitä toivot ystäväin--

Idea tästä laifstail-blogista lähti ihan heitosta: 'Hei Vilma, meijän pitäs perustaa oma ns tyyliblogi'. Sitä sitten pohdittuamme huimat päivän tai pari tultuamme tänään Helsingistä illalla se syntyi, iih. Ja ideana on... niin... Ehkä se selviääpi tässä matkan varrella ^^ Kai tuo nimi kertoo kaiken. Se on elämää, that's life. Opi elämään sen kanssa, get
used to it- Ehkä paras elämänohje !

Ja jossei vielä joku ymmärtänyt niin meitähän on siis kaksi, kammottavaksi --Siis kaksi, two, två, duo. Todelliset muotikröhömsiskot-- Maailma kaipaa pelastusta --se siis missiona suunnilleen. Milloin kerätään yksi roska, milloin tehdään laifstail blogi heh-- On kansamme sielultaan musta --Öö.. Eikös sitä nykyään aika synkkämielisiä olla? Tässä siis piristysruiske.. Joo, antaa niiden mainospuheiden olla-- Vilma! --sisko-- Elina --ja sen sisko, vain öö henkisellä tasolla, joo-- Me tähtäämme vasamat taivaisiin, astu alas tai tartumme aseisiin! --Täytyy myöntää että tätä kohtaa en ole koskaan tuosta rimpsusta tajunnut, kukin mieltäköön sen miten tykkää-- Miau, just niin!
Antakaa anteeksi, kello lähenee puolta yötä ja takana pitkä ja antoisa päivä Helsingissä.

Kuvassa elämämme ainoa viisiminuuttinen punaisella matolla, nyyh. Kiitos Emmylle kuvasta!

Ehkä jätän tämän nyt tähän ilman sen suurempaa vahinkoa tai kohta möläytän jotain täysin aivotonta ja se menis jo käskyn ulkopuolelle.

Kiittäen ja kumarruksin ja kipein jaloin täältä perähyrkkylästä ystäväisenne Elina.