Jokainen tarvitsee lootus-hetken

Älkää kysykö mitään tuosta otsikosta, en myönnä olevani syyllinen. Puikoissa on tällä hetkellä toinen sisko, sen toisen siskon sisko, siskon sisko, joo, eli se on vaan Vilma. Sen takia teksti ei ole varmastikaan läheskään yhtä laadukasta (tai olevinaan laadutonta), mutta `Get use to it`, vaikka en itse tuosta elämänohjeesta pidäkään, suoraan sanottuna se on suoraan en sano mistä, koska asioille voi yleensä tehdä jotain ymsyms. Eli myö ei kuulkaas olla Elinan kaa mitään toistemme kopioita, älkää kuvitelkokaan, saatte kyllä tietää meistä enemmän, jos jaksatte odottaa (: Anteeksi tää alkuhöpinä, mut kuvat on Elinalla, eikä ilman kuvia muistu mieleen päivän tapahtumat, en ole dementikko kylläkään, mutta...

Eilen käytiin katsomassa `Kesäyön unelma`:n yönäytös, hytistiin katsomossa klo: 00-02:30, mutta oli se sen arvoista, saatiin onneks väliajalla hakea viltit, jotka sitten hieman lievittivät tärinää. "Hyvin" nukutun yön jälkeen lähdettiin sitten Elinan kanssa aamubrunssille (klo: 13:30), jos sitä niin hienolla nimellä voi kutsua, Euromarketista löytyi valkosipulipatonki ja vanilla-rahkaa, aamukaakaót haettiin läheisestä kahvilasta. Majoituimme koskiuoman kallioille mussuttamaan eväitä, kuten ehkä kuvasta huomaa.

Aamupalan jälkeen siirryime kesäteatterille kuvailemaan päivän vaatetuksia, kamera täyttyi kyllä käyttökelvottomista kuvista (jotenkin niissä näkyi aina miun tuttu naama jossain omituisessa vääntyneessä irvistyksestä, outo yhteensattuma... ) Pari näyttö- ja käyttö-kelvollista kuvaa saatiin, vihdoin ja viimein. Teatteri lavasteen on toki aika kiva paikka kuvata yms . ^ ^ Samalla otettiin kyllä myös naama-yhteis-lähikuva, mutta niistä ehkä lisää sitten joskus, oikeasti kerroin sen vain koska pitää saada tilan täydennystä, get use to it.

Laadukkaiden kuvien ottamisen jälkeen siirryyttiin kävelemään Kruununpuistoon, jotkut ehkä tietävät Laila Hirvisaaren romaaneista peräisin olevan tutun paikan, suuntasimme löhöämään pitkälle laiturille ja ihmettelemään taivaan sinisyyttä, valitettavasti vesi ei ollut yhtä sinistä, vaan muistutti pikemminkin pahasti vihertävää merta, hyi-yök. Pari kuvaa sieltäkin saatiin, tai ehkä vahän enemmänkin, mutta olen ite kokonaan Elinan mese-kuvalähetysten armoilla (on se epistä, kun toisilla on puoljärkkäri ja toisilla vaan vaaleanpunainen söpöilykamera ^ ^)

Tän kirjotuksen otsikoksi olis sopinu kyllä myös "Last weekend", koska tää on viimeinen kesäviikonloppu, koulut alkaa ylihuomenna, samoin harrastukset, kivaa ja ei-niin-kivaa, mutta pakollista jokatapauksessa, onneksi oi tämä päivä, lomapäivän ruumiillistuma, kun syödään milloin sattuu ja haahuillaan koko päivä ilman aikaa, jokainen tarvitsee yhden sellaisen päivän. Näähtiin muuten Elinan kaa tänään metsässä ihan näädän tai kärpän näkönen eläin, oli kuulkaa mahdottoman suloinen, kuvaa ei ehitty ottamaan, tällaista pientä ihmettelyä tällä kertaa, yrittäkää löytää pää tai häntä tästä postausesta, molempia ei varmasti kukaan tule löytämään.

-Vilma

[Psst, Elinan vihreä villatakki ja vyö Hesan UFF, farkkulegginssit only, kengät ja toppi H&M. Vilman toppi H&M, villatakki äitin kaapista, hame Spiritstore, farkkulegginssit Only ja tennarit Mekka.]

Jotain puoliaivotonta

Sain siis tehtäväksein suuri paineisen ensimmäinen-merkintä-uuteen-blogiin. Ja käskynä oli joku-kuva-ja-jotain-puoliaivotonta. Varo mitä toivot ystäväin--

Idea tästä laifstail-blogista lähti ihan heitosta: 'Hei Vilma, meijän pitäs perustaa oma ns tyyliblogi'. Sitä sitten pohdittuamme huimat päivän tai pari tultuamme tänään Helsingistä illalla se syntyi, iih. Ja ideana on... niin... Ehkä se selviääpi tässä matkan varrella ^^ Kai tuo nimi kertoo kaiken. Se on elämää, that's life. Opi elämään sen kanssa, get
used to it- Ehkä paras elämänohje !

Ja jossei vielä joku ymmärtänyt niin meitähän on siis kaksi, kammottavaksi --Siis kaksi, two, två, duo. Todelliset muotikröhömsiskot-- Maailma kaipaa pelastusta --se siis missiona suunnilleen. Milloin kerätään yksi roska, milloin tehdään laifstail blogi heh-- On kansamme sielultaan musta --Öö.. Eikös sitä nykyään aika synkkämielisiä olla? Tässä siis piristysruiske.. Joo, antaa niiden mainospuheiden olla-- Vilma! --sisko-- Elina --ja sen sisko, vain öö henkisellä tasolla, joo-- Me tähtäämme vasamat taivaisiin, astu alas tai tartumme aseisiin! --Täytyy myöntää että tätä kohtaa en ole koskaan tuosta rimpsusta tajunnut, kukin mieltäköön sen miten tykkää-- Miau, just niin!
Antakaa anteeksi, kello lähenee puolta yötä ja takana pitkä ja antoisa päivä Helsingissä.

Kuvassa elämämme ainoa viisiminuuttinen punaisella matolla, nyyh. Kiitos Emmylle kuvasta!

Ehkä jätän tämän nyt tähän ilman sen suurempaa vahinkoa tai kohta möläytän jotain täysin aivotonta ja se menis jo käskyn ulkopuolelle.

Kiittäen ja kumarruksin ja kipein jaloin täältä perähyrkkylästä ystäväisenne Elina.